Jeppistä!

Eilispäivä oli nimensä mukaisesti kirjaimellisesti pitkäperjantai, sillä hengasin kämpillä käytännössä koko päivän. En pääse Teknische Universitätin salille ennenkuin joskus parin viikon päästä koululle ilmottautumisen ja muun hoiduttua, niinpä kotitreeni ja lenkit on sisällytetty päiväohjelmaan. Sää oli ihan kamala, mutta se ei haitannu, sillä painellessani menemään mm. Charlottenburgin linnan pihalla kuunnellen aika messevää treenibiisilistaani Spotifysta, mietin vaan, että voisihan sitä surkeemmassakin ympäristössä lenkkiä heittää ;)

Redface treenin jälkeen

Koti paikallistettu

Tänään olikin eilisen kotivillasukkahengailun tilalle tehty suuret suunnitelmat: IKEA här kommer jag! Ikeaan pääsi näppärästi lähi-S-Bahn-asemalta Jungferngheidelta Ringia (eli ikäänkuin "pääjunarataa") vastapäivään kulkien ilman yhtään vaihtoa. Saavuttuani päätepysäkilleni jouduin hetken huhuilemaan sinisen jättilaatikon perään, mutta opastukset oli tehty niin selkeiksi, että tyhmempikin löytäisi perille (siis jopa minä ja "pettämätön" suuntavaistoni...). 

siellä se on!

Huvitti kyllä hieman, että niin sitä vaan pitää ulkomaillaki hakeutuu Ikeaan ja sorruin vieläpä lihapulliinkin... ups.

hehe

No mut sitten siihen sisustuspuoleen. Jotenkin vissiin niitä kärryjä työnnellessä unohin, että oon liikenteessä yksin ja jalan. Tainno julkisilla, mutta siis yksin jalan julkisilla. Tavaraa oli ihan hitosti liikaa :D Ostin pienen kirjoituspöydän, tuolin, lampun, pientä sisustusjuttua omaan huoneeseeni ja sitten keittiö- yms. tarviketta. Oli suloista, että jopa kaksi saksalaismummoa tarjoutu jollaintapaa auttamaan minuu matkalla Bahnhoffille, danke schön :) Kotiin päästyäni miulla ei sitten ollutkaan kyllä jäljellä enää minkäänlaisia näppi- eikä muitakaan voimia. Eikä ruuvimeisseliä niin en saanu pöytää kasaan :( Siinä se makaa :

Jalat vähän vinksottaa - ruuvimeisseli ich brauche dich!

Muutoin huone alkaa näyttää ja ennen kaikkea tuntua ihan kotoisalta. Onhan se pieni, mutta ei haittaa :)

On ainaki kaappitilaa täytettävänä...

Tämän urakan jäleen suuntasin kaupungille pyörimään. Halusin päästä paremmin jyvälle julkiseen liikenteeseen ja noh, katsastaa mitä kaikkea kaupungilta löytyykään. Päätin myös, että koska on kevät niin on nahkatakkikelit. Suurin osa jengistä oli vielä paksuissa toppiksissa, mutta kyllä nahkiksella pärjäs pipon ja huivin kera :)

Emmin ohjeet

ups (monta upsia mahtuu yhteen postaukseen??)

Tämän jälkeen suuntasin lähiruokakauppaan. Ostin näiksi pyhäpäiviksi niin paljon syömistä, että hello vaan. Ihmettelin, kun muut ei harrastanu pyhäpäivähamstrausta vaan muiden ostosmäärät näytti hyvin maltillisilta. Voiskohan olla kyse siitä, että ollaan miljoonakaupungissa, jossa ei varmaan nälkään kuole, jos lähi-Edeka ei oo auki...Hmm.. Mutta ruoka on siis todella halpaa täällä! Käteinen on arvossaan, koska täällä menee tosi randomisti se, missä käy mikäkin kortti ja missä ei. 

Ostin myös saksalaisen sanomalehden, koska tavoitteena on nyt tosissaan prepata tätä surkealla tasolla olevaa kielitaitoa. Suunnittelen aina kaupan kassallekin mennessä mitä sanon - keskustelut on aika hiljaisia...:DD Tein siitä lehdestä sit sudokut ja päätin, et pyhitän pyhät sen lukemiselle (niin varmasti..). Magic Mike on ainut leffa mikä miulla on koneella, "joudun" varmaan katsomaan sen tässä vapaapäivien aikana. Oon huomannut, että täällä kuuntelen paaaaljon enemmän musiikkia kuin Suomessa, johtuen varmaan siitä, että julkisissa kulkeminen piristyy huomattavasti musiikin avulla. Oon viime päivät popitellut Ellie Gouldingia ja The White Pandaa, enkä oo vieläkään kyllästynyt! Pyhäpäivien suunnitelmina on myös liikuntaa ja mahdollisesti vois mennä leffaan. Piristystä tähän aamuun toi skypettely Hetan kanssa, se varas samalla lentoliput tänne ja saan muruseni heittämään yhteisen Berliini vol.2. toukokuun lopussa :) jes !

Tiistaina siis on vasta jotain virallista tekemistä, kun orientaatioviikko alkaa. Siihen asti tämmöistä siis :D (tämän blogin "opetusarvo" jollekin Berliiniin vaihtoa suunnittelevalle on tähän mennessä varmasti ollut valtava...)

xx Emmi

"Bist du eine Erasmus-Studentinnen?"

Tänään oli erikoisen hyvä päivä, sillä aamupäivällä lähdin Bürgeramt Steglitziin (eli yhteen paikallisista maistraateista) suorittamaan Anmeldungin eli ilmottautumisen siitä, että asun Berliinissä. Eilen yritin jo samaa Aapon opastuksella, mutta koska passi oli jäänyt kotiin eikä asennevammainen pelkkää saksaa puhuva mummeli selkeästikään lämmennyt suomalaisen neitokaisen yritykselle hoitaa asiaa saksan ja englannin sekasotkulla, homma jäi silloin kesken.

Tarkat ohjeet

Kun selvisin YKSIN julkisilla paikanpäälle ja hain vuoronumeron, sain huomata että jonossa oli _vain_ noin 73 ihmistä ennen minua. Olin varautunut superpitkään jonotukseen, joten about kahden tunnin venailu musiikkia kuunnellen ja saksan sanakirjaa selaillen ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paha. Nyt oon siis virallisesti Berliinissä kirjoilla ja miulla on mahdollisuus saada kaupungin "Hello"-raha 50 euroa, kunhan vaan avaan paikallisen pankkitilin. 

Tän jälkeen suuntasin metrolla muutaman pysäkin päähän ostoskeskukseen, ainoana tarkoituksena löytää Primark. En voinut erehtyä reitistä, sillä seurasin vain mistä suunnasta ihmiset tulee suunnattoman kokoisten Primark-paperipussien kera. Oon aina luullut, että naisihmisenä tiedän jotain shoppailusta jne, mutta se oli ihan hullua! Porukkaa ja vaatetta oli NIIIIIIN paljon, että "superkuhina" kuvais parhaiten sitä meininkiä. Porukalla oli jäätävän kokoisia ostoskoreja mihin vaatteita sai kasata ja todella tajusin, että onneks olin yrittänyt tulla tänne tosi pienellä tavaramäärällä. Se nimittäin tulee kasvamaan, ja paljon.. Yritin vaan tolkuttaa itelleni, että "Emmi oot täällä asumassa, et lomalla". En lähtenyt tyhjin käsin ;) 

Vähän jos shoppailin

 

Söpö kahvila

Tän jälkeen suuntasin kämppäni lähimetroasemalle Jungfernheidelle, jossa treffasin Jussin ja lähdettiin Prenzlauer Bergiin. Miten ihanaa aluetta! Niin tunnelmallisen näköisiä pikkuravintoloita ja kauppoja. Käytiin lounaalla pienessä söpössä ravintolassa (oon koko ajan huokaillut täällä miten kaikkki on niin "nättiä ja söpöä") ja suunnattiin siitä Alexanderplatzille, josta lähdettiin käppäilemään tuijotellen samalla tunnettuja nähtävyyksiä, kuten Berliner Fernsehturmia, Reichstagia eli valtiopäivätaloa ja Berliner Domia eli tuomiokirkkoa. Olihan se ihan supersiistiä nähdä nuo kaikki rakennukset taas, jotenkin se tosiaan konkretisoi miulle, että täällä ollaan :)! 

Riemuissaan ?

Haluttiin kahville ja suunnattiinkin Brandeburgin portin luona olevan Starbucksin luo. Kahvittelu ulkona kyseisen monumentin juuressa ei myöskään ollu hassumpaa, en tiennykään, et näillä nähtävyyksillä olisi näin suuri vaikutus minuun :D Siitä sitten otettiin kohteeksi Hauptbahnhof, junalla/metrolla kotiin kaupan kautta ja ruoan tekoon. 

Eilen tosiaan oli Aapon (eli siis nykyisen kämppikseni Jussin entisen kämppiksen) vika päivä Berliinissä ja sen kunniaksi mentiin syömään saksalaiseen ravintolaan, joka oli kuulemani mukaan rankattu TripAdvisorissa Berliinin 6. (?) parhaaksi saksalaiseksi ruokapaikaks. Meidän kolmen seuraan liitty norjalainen Magnus ja britti Ben. Mikä ihana brittiaksentti!! Teki mieli pyytää Beniä puhumaan vain lisää ja lisää. Keskusteltiin muun muassa Emmerdalesta (noloako...) ja muista britti-tv-sarjoista ja Magnus kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita norjalaisesta sademetsiä suojelevasta ryhmästä... Koska tää on kuitenkin yliopiston nettisivuilta löytyvä blogi, en avaa tota sademetsäjuttua sen enempää muuta kuin, että sademetsiä voi suojella ilmeisesti monella tavalla :DD Ravintolasta suunnattiin vielä Savignyplatzin läheisyydessä sijaitsevaan pubiin, mikä oli paikkana tosi kiva. 

Pari päivää on siis kulunut yhdessä hujauksessa. Erityisen ylpee oon siitä, että nyt oon edes vähän kartalla siitä, miten julkinen toimii ja mikä kulkee mihinkin, saksan kieli sen sijaan vaatii preppausta. Paljon.

Bis bald :)

Der erste Tag in Berlin

Safe and sound in Germany!

Maanantaipäivän kulutin pääasiassa pakkaamalla matkalaukkua yhä uudelleen ja uudelleen (viis kertaa), kunnes Riikan ja Hannan avustuksella sain laukkujen kilot täsmäämään just eikä melkein. Usko meinas jo loppua ja jännitys alkoi jo nousta, harvoin sitä lähtee näin pitkälle reissulle yksin. Huomasin olevani myös harvinaisen kiintynyt omiin tavaroihin ja suorastaan suretti jättää osa lempparivaatteista varastoon - lohdutin itteeni, että voin shoppailla uusia (Berliinissä on kolme Zaraa ja Massimo Dutti...) ;).

Me pakkauspuuhissa - vaaka oli kultaakin kalliimpi...

Bussi Helsinki-Vantaalle lähti klo 00:30 ja sain ihanan monilukuisen entouragen minua saattamaan. Ossi, Riikka, Hanna ja Juha saatteli miut yöllä bussille ja pienen lähtöhaikeuden iskettyä ja siitä selviydyttyä yritin vain saada nukuttua bussissa. Miut tuntevat tietää, että yksi piirteeni on ilmiömäinen kyky nukkua melkeinpä missä tahansa kulkuneuvossa, joten neljän tunnin matka kentälle sujui hyvin nopeasti.

Överisuurten käsimatkatavaroiden kera höntsäilin sitten kentällä, söin aamupalaa ja odottelin lennon lähtöä. Seitsemän aikaan päästiin matkaan ja kulutin lennon pääasiassa nukkumalla. Berliiniin laskeuduttua miulla oli onneksi vastassa tuleva kämppikseni Jussi, joten miun ei tarvinnut yksinään selvittää tietä kentältä kämpille.

Suunnattiin bussilla kämpille ja yllätyin positiivisesti asunnon koosta ja kunnosta. Tutustuin Jussin nykyiseen kämppikseen Aapoon ja seuraavana ohjelmanumerona oli lähteä moikkaamaan uutta vuokraisäntääni Werneriä ja samalla kirjoittaa vuokrasopimus. Kyseinen landlord on sosiologian proffa ja pojilta kuulemani mukaan ilmeisen innokas meditoija, joten mielenkiinnolla odotin millainen ilmestys onkaan vastassa. No oikein mukava pikkuperhehän siellä oli :D Miusta sai varmaan hyvin kainon ja hiljaisen kuvan, kun keskityin lähinnä väsymyksissäni hymyilemään poikien hoitaessa puhumisen. Nimet paperiin, vuokraisännän Citroen alle ja ajelemaan ympäri Berliiniä! Auton lainaamisen funktionahan oli siis pojilla käydä hakemassa uusi sänky asuntoon, mutta olihan se otettava tilaisuudesta kaikki irti ja pääsin tutustumaan kaupungin eri puoliin (kuten poikien entiseen kantis-döner-ravintolaan)!

Olin ylpee itestäni selviydyttyäni yksin S-Bahnilla takaisin kämpille Charlottenburgiin (tosin aika kattavien ohjeiden kera), jonka jälkeen kulutin aikaani koomaamalla pois väsymystä kunnes lähdettiin taas hummailemaan autolla - tällä kertaa tarkoituksena palauttaa se. No ensin käytiin toki ruokakaupassa ja hullaannuin halvasta valkkarista (about 2€/pullo) ja päätettiinkin pitää pienet viini-iltamat oluella höystettynä. Tässä siis siemailen vehnäolutta poikien katsoessa futista. Aika saksalainen meininki siis.

Päivä on mennyt kyllä äärimmäisen väsymyksen alaisena, mutta mikä onni, että miulla on ollut nää kaksi Berliinin konkaria täällä opastamassa - muuten olisin ollut vielä aika hukassa :D Huomenna olisi tarkoitus käydä maistraatissa tekemässä kaupunkiinmuuttoilmoitus tj. ja hommata paikallinen prepaid-liittymä, sitten voin whatsappaillakin :)

Päivästä on jäänyt mieleen Vogdin sitikka, vuokraisännän Shakiran levyyn naamioitu meditaatio(?)-hyminä, hipsterikeskustelut, ruoan ja juoman edullisuus. Aika petollista -onneks pääsen heti huhtikuun alussa Teknische Universitätin salia kuluttumaan...


Sekava teksti ja sitäkin sekavampi pää - täällä on niin paljon kaikkea !
Bis bald (saksan kielen aktivointi käynnissä...)!

A few weeks to go!

Intohimoinen blogiharrastaja viimeinkin oman blogin ääressä!

Eilen pystyin viimeinkin erinäisten seikkojen kautta saamaan varmistuksen, että vaihtoon lähtö alle kolmen viikon kuluttua on todellakin omalta kohdaltani mahdollista ja eilispäivän onnenkiljaisujen ja -tanssien jälkeen olikin alettava ihan tosissaan miettimään hoidettavien asioiden listaa. Ja se on pitkä. Onnekseni asuntoasia vaikuttaa suhteellisen hyvältä - kiitos Berliinissä jo opiskelevan suomalaispojan, mutta miljoona pikkuhommaa odottaa hoitajaansa.

Elikkäs kolmen viikon kuluttua olen jo Berliinissä (kolmatta päivää jos tarkkoja ollaan) ja opiskelu alkaa heti huhtikuun alussa. Niin sanottu aktiivilukukausi kestää ilmeisesti heinäkuun puoliväliin ja takaisin Suomeen suuntaan heinäkuun lopussa - edessä on siis neljä kuukautta keski-Euroopassa!! Miten innoissaan ihminen voi olla !! :)

Toivottavasti blogi muuntuu luontevaksi osaksi olemista, sillä olisi tosi mukavaa saada jollain tapaa dokumentoitua vaihtoaikaa itselle muistoksi ja toki perheelle ja ystäville jonkunlaiseksi tiedonlähteeksi siitä, mitä siellä puuhailen. Kyllä tämä ehkä tästä!

t. Emmi