"Bist du eine Erasmus-Studentinnen?"

Tänään oli erikoisen hyvä päivä, sillä aamupäivällä lähdin Bürgeramt Steglitziin (eli yhteen paikallisista maistraateista) suorittamaan Anmeldungin eli ilmottautumisen siitä, että asun Berliinissä. Eilen yritin jo samaa Aapon opastuksella, mutta koska passi oli jäänyt kotiin eikä asennevammainen pelkkää saksaa puhuva mummeli selkeästikään lämmennyt suomalaisen neitokaisen yritykselle hoitaa asiaa saksan ja englannin sekasotkulla, homma jäi silloin kesken.

Tarkat ohjeet

Kun selvisin YKSIN julkisilla paikanpäälle ja hain vuoronumeron, sain huomata että jonossa oli _vain_ noin 73 ihmistä ennen minua. Olin varautunut superpitkään jonotukseen, joten about kahden tunnin venailu musiikkia kuunnellen ja saksan sanakirjaa selaillen ei loppujen lopuksi ollutkaan niin paha. Nyt oon siis virallisesti Berliinissä kirjoilla ja miulla on mahdollisuus saada kaupungin "Hello"-raha 50 euroa, kunhan vaan avaan paikallisen pankkitilin. 

Tän jälkeen suuntasin metrolla muutaman pysäkin päähän ostoskeskukseen, ainoana tarkoituksena löytää Primark. En voinut erehtyä reitistä, sillä seurasin vain mistä suunnasta ihmiset tulee suunnattoman kokoisten Primark-paperipussien kera. Oon aina luullut, että naisihmisenä tiedän jotain shoppailusta jne, mutta se oli ihan hullua! Porukkaa ja vaatetta oli NIIIIIIN paljon, että "superkuhina" kuvais parhaiten sitä meininkiä. Porukalla oli jäätävän kokoisia ostoskoreja mihin vaatteita sai kasata ja todella tajusin, että onneks olin yrittänyt tulla tänne tosi pienellä tavaramäärällä. Se nimittäin tulee kasvamaan, ja paljon.. Yritin vaan tolkuttaa itelleni, että "Emmi oot täällä asumassa, et lomalla". En lähtenyt tyhjin käsin ;) 

Vähän jos shoppailin

 

Söpö kahvila

Tän jälkeen suuntasin kämppäni lähimetroasemalle Jungfernheidelle, jossa treffasin Jussin ja lähdettiin Prenzlauer Bergiin. Miten ihanaa aluetta! Niin tunnelmallisen näköisiä pikkuravintoloita ja kauppoja. Käytiin lounaalla pienessä söpössä ravintolassa (oon koko ajan huokaillut täällä miten kaikkki on niin "nättiä ja söpöä") ja suunnattiin siitä Alexanderplatzille, josta lähdettiin käppäilemään tuijotellen samalla tunnettuja nähtävyyksiä, kuten Berliner Fernsehturmia, Reichstagia eli valtiopäivätaloa ja Berliner Domia eli tuomiokirkkoa. Olihan se ihan supersiistiä nähdä nuo kaikki rakennukset taas, jotenkin se tosiaan konkretisoi miulle, että täällä ollaan :)! 

Riemuissaan ?

Haluttiin kahville ja suunnattiinkin Brandeburgin portin luona olevan Starbucksin luo. Kahvittelu ulkona kyseisen monumentin juuressa ei myöskään ollu hassumpaa, en tiennykään, et näillä nähtävyyksillä olisi näin suuri vaikutus minuun :D Siitä sitten otettiin kohteeksi Hauptbahnhof, junalla/metrolla kotiin kaupan kautta ja ruoan tekoon. 

Eilen tosiaan oli Aapon (eli siis nykyisen kämppikseni Jussin entisen kämppiksen) vika päivä Berliinissä ja sen kunniaksi mentiin syömään saksalaiseen ravintolaan, joka oli kuulemani mukaan rankattu TripAdvisorissa Berliinin 6. (?) parhaaksi saksalaiseksi ruokapaikaks. Meidän kolmen seuraan liitty norjalainen Magnus ja britti Ben. Mikä ihana brittiaksentti!! Teki mieli pyytää Beniä puhumaan vain lisää ja lisää. Keskusteltiin muun muassa Emmerdalesta (noloako...) ja muista britti-tv-sarjoista ja Magnus kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita norjalaisesta sademetsiä suojelevasta ryhmästä... Koska tää on kuitenkin yliopiston nettisivuilta löytyvä blogi, en avaa tota sademetsäjuttua sen enempää muuta kuin, että sademetsiä voi suojella ilmeisesti monella tavalla :DD Ravintolasta suunnattiin vielä Savignyplatzin läheisyydessä sijaitsevaan pubiin, mikä oli paikkana tosi kiva. 

Pari päivää on siis kulunut yhdessä hujauksessa. Erityisen ylpee oon siitä, että nyt oon edes vähän kartalla siitä, miten julkinen toimii ja mikä kulkee mihinkin, saksan kieli sen sijaan vaatii preppausta. Paljon.

Bis bald :)